..Vauvan toinen viikko..

Vauva on vieläkin erittäin rauhallinen ja kiltti.
Ei huuda ei kitise..
*Koputtaa puuta*
Nukkuu yöt ja nukkuu päivät.
Nyt on kyllä alkanut olla pitempiä aikoja hereillä.
Ensimmäinen neuvolakin oli viikko sitten ja unohdin käydä siitä kertomassa.
"Hieno ja kiltti vauva. Ehjä mutta hilseilevä iho. Nukkuu yöt. Napaan laitettiin laapista kuivumisen nopeuttamiseksi. Kasvaa hyvin rintamaidolla."
Hyvin todellakin.
Vauvan syntymä paino oli 3700 grammaa ja vähän päälle kun taas ensimmäisenä neuvola käyntinä oli jo 3900 .... :D
Eli hyvin syö ja kasvaa. Pituuttakin oli jo 53cm.

Tässä olen kovasti ristiäisiä suunnitellut mutta vaikeahan niitä on suunnitella on on vasta yksi kummi ja pappikaan ei vastaa puhelimeen.
Nimeäkään ei olla vielä päätetty.
Ristiäiset pitäisi pitää viimeistään 4.1. (siis mieluiten)
Mutta tässähän on kaikki joulut ja uudet vuodet välissä.
Jos ei imetys pudota tukkaa päästä niin ristiäiset pudottaa..

Asiasta kukka ruukkuun olen pudottanut kaikki tulleet kilot tässä kahden viikon aikana.
2kg plussalla vielä olen mutta lasken sen olevan rinnoissa.
Olen aika ylpeä kyllä itsestäni. Vaikka syön ja herkuttelen niin siltikin paino on jatkanut putoamista.
Synnytyksestä olen palautunut yllättävän nopeasti.
Ihan yllätin itseni.

Pojat vieläkin tykkäävät ihastella veljeään ja nauttivat yhteisistä hetkistä.
Itsekkin olen niin voimissani että olen todella onnen kukkoloilla.
Tässä perheessä rakkautta riittää.
Pusuja ja haleja jaellaan koko ajan. <3
Vieläkun ristiäiset saisi pois alta niin kaikki olis paremmin kun hyvin.

..Vauvan ensimmäinen viikko..

Huomennahan on se päivä kun hän on viikon vanha.
Aika on mennyt nopeasti.
Muistan kun esikoinen syntyi ja minulle sanottiin että eihän ne vauvat tee muuta kuin syö ja nukkuu.
"Aijaa vai?" Ajattelin.
Imetyksestö ei tuolloin tullut mitään kun lapsi vain huusi eikä rauhoittunut ollenkaan.
Ei rinnalle ei syliin ei melkein mihinkään muuhun kun auton istuimeen jos auto oli liikkeessä.
Koliikkia silloin epäiltiin mutta se huutorumba alkoi jo sairaalassa ja kesti yli yhden vuoden ikään asti.
Toinen lapsi oli rauhallisempi mutta hänelle kehkeytyi muutaman viikon jälkeen koliikki mutta se sitten loppui kun aloitettiin ruokien syönti. Rinnalle hän kuitenkin rauhoittui ja imetin häntä 7kk ikään asti.
Tämä kolmas uusi tulokas on oikeasti sellainen mitä minulle joskus kerrottiin vauvojen olevan.
Hän syö ja nukkuu.
Kirjaimellisestti.
Miten pienen ihmisen rytmi voikaan muuttua niin nopeasti.
Tiedän että tässä ehtii tapahtua vielä vaikka ja mitä.
Päivät on toistaiseksi mennyt kolmella hereillä olo hetkenä.
Sitten syödään ja nukutaan.
Kohtahan se meneekin niin että ollaan hereilllä ja nukutaan se kolme kertaa päivässä.

Imetys on lähtenyt sujumaan hienosti.
Kuin luonnostaan.
Kohta kyllä meinaan tutin hänelle keittää koska tuntuu että hän on rinnalla vain rinnalla olon riemusta.
Onhan se ihanaa saada lapsi tyytyväiseksi vain sillä että lykkäät hänelle tissin suuhun. Mutta vaikea siinä on muuta tehdä. Varsinkin kun se rinta on vaan äidillä.

Tässä muutama kuva ensimmäisistä päivistä kotona :

Miten voikaan rakastaa näin pientä ihmisen alkua niiin paljon? <3

Huomenna meillä on ensimmäinen neuvola. :) 

Katsotaan mitä sielä sanotaan. 

P.s. Ainoa haaste mikä tässä päivisin on mikä minulla on kaikkien lapsien kanssa ollut on NAPA!
Vihaan koskea omaan napaan. Vihaan kun joku koskee minun napaani. Vihaan koskea toisten napoihin,
Sit pitäis vielä jonkun napaa putsata päivittäin. HRrrrrrrr. Vaipan vaihdot olen nyt säästänyt aina miehelleni koska huomasin eilen navan olevan lähtövalmiina..

..RV41 04.11.2014 Synnytyskertomus.. EI HEIKKOSILMÄISILLE!!!!..

Tiistai aamuna heräämisen jälkeen kun kävin vessassa huomasin pitkän "liman" Vuotavan pönttöön pyyhkiessäni huomasin veristä limaa ja voi kuinka iloiseksi tulinkaan. 

Arvasin sen olevan lima tulppa. 

Neuvola minulla oli klo 12.30 mutta muistan ensimmäisessö synnytyksessä tulpan lähteneen kymmenen aikaa ja supistukset alkoivat noin klo 14 joten en vielä kokenut tarvetta peruutttaa käyntiä. 

Soitin miehellei ja varoittelin häntä mutta muistutin häntä myös siitä että tulpan irtoaminen ei aina tarkoita sitä että synnytys käynnistyisi samana päivänä.. 

Lähdin hakemaan poikia päiväkodista ja kerroin hoitajille sielä että pojat eivät varmastikkaan tule keskiviikkona hoitoon. Että nyt on sellanen tunne. 

Pojat vein sitten omien vanhempieni luokse kun he asuvat neuvolan vieressä ja kerroin äidillekin tuntemuksistani. 

Neuvolassa kuitenkin kaikki oli kuin ennenkin. 

Neuvola täti sanoi että vauva voi syntyä viikkokin tulpan irtoamisesta. 

Mutta minä pidin pääni. 

Hän ei kuitenkaan varannut vielä aikaa yliaikais kontrolliin ja antoi minulle puhelinnumeron ja sanoi että saan itse soittaa keskiviikkona sinne. 

Menin takaisin vanhempieni luokse ja huommasin ensimmäisen suht kipeän mutta lyhyen supistuksen klo 13.40 

Siitä ne alkoivat tulla kymmenen minuutin välein.

Ne eivät ollut "kivuliaita" vaan erittäin epämielyttäviä ja lyhyitä. 

Muutaman supistuksen jälkeen laitoin miehelleni viestin että kohta ehkä voisi harkita kotiin tulemista. 

Hänhän tuli sieltä vauhdilla. 

Kotiin päästyäni tiskasin ja huomasin supistusten tulevan vähän tiheämmin (n.7min ) 

Päätin soittaa synnytysosastolle kun mietitytti että kuinka nopeasti synnytys voi ruveta etenemään kun kyseessä kuitenkin on kolmas synnytys. 

"No jokainen on yksilöllinen että ei voi tietää. Lähet tulemaan kun et enää pysty kotona olla" 

Just just. 

Tunnin ajomatka kyllä mielestäni voi kivut muuttua siinä ajassa. 

Päätin kuitenkin mennä suihkuun.

Suihkussa supistukset tulivat tiheään mutta kestivät vähemmän aikaa. 

"Supistuksen tulisi kestää 40 sekuntia että se tekee jotain sielä alapäässä" Kätilö oli sanonut minulle puhelimessa. 

Supisti suihkun jälkeen useammin mutta kivuliaammin mutta kuitenkaan eivät kestäneet kuin 10-30 sek. 

Pukiessani koin kivun yltyvän ja huusin miehelleni että nyt mennään sitten.

Autossa kivut kovenivat ja luulin 40 minuutin ajomatkan jälkeen pökertyväni sinne koska tie oli erittäin epätasainen ja kivun sattuessa auton pomppiminen ei kyllä auttanut asiaa.

Sairaalaan päästessäni supistukset tulivat jo 3minuutin välein. 

Mietin kävellessäni että jos olen pari senttiä auki niin kyllä sitten suututtaa. 

Pääsin tutkimus huoneeseen jossa kätilö kertoi minun olevan 4-5cm auki ja kysyi mitä kivunlievitystä toivoisin. 

Kerroin että viime synnytys meni täydellisesti ilokaasulla ja spinaalipuudutuksella. 

Mutta toisaalta silloin kun olin neljä senttiä auki en kokenut mitään kipuja vielä.. 

Kirjauduin siis sairaalaan klo 18.28

Kivut kovenivat ja ajattelin kokeilla ilokaasua 18.47

Johan helpotti. 

Mitä? Ei autakkaa... 

Klo 19,15 pyydän spinaalin. 

Lääkäriä ei näy ei kuulu.

Kivut kovenevat. 

Supistus supistuksen perään naamari tiukasti kasvoilla 

Lääkäri tulee huoneeseen 19.48 

Aika tuntui ikuisuudelta

Rupean itkemään kun sattuu niin .. 

Spinaali pistetään eikä mitään tapahdu.. 

Kätilö kokeilee tilanteeni ja olen 7cm auki mutta kalvorakko puhkaistaan koska vauvan sydän äänet eivät piirry kunnolla.

Muutama supistus tulee eikä satu niin paljoa... 

Eiku juu taas sattuu.. 

20.50 Nyt se tulee.. Painaa..

Soitan kelloa ja kätilö kertoo minun olevan kymmenen senttiä auki että saan ruveta ponnistaa kun haluan. 

En halua..

Sattuu.. 

Kötilö kehoittaa minua laittamaan ilokaasun pois...

En halua. .

20.55 Tulee supistus en halua ponnistaa koska sattuu.. Hengitän kaasua mutta se ei auta. Koska nyt se tulee. Ponnistan ja pää alkaa syntymään. 

Sattuu... Sattuu.. Päätän ponnistaa nyt koko mötikän ulos sieltä.

Yksi kätilö makaa jalkani päällä ja huutaa "ÄLÄ TYÖNNÄ ÄLÄ TYÖNNÄ" Siis mitä enkö saa työntää? Mitä en saa työntää vauvaa?? Vai kätilöä? 

20.58 Syliini nostetaan kaunis isohko poika vauva. :) 

tällä kertaa kivut eivät kyllä katoa minnekkään. 

En olisi kyllä pystyniyt siihen ilman miestäni joka kärsi jonkin näköisestä vatsataudista mutta uljaasti istui vierelläni.. <3

Lapsivuode aika meni hienosti vauvaltapiti mittaa sokeri arvoja vuorokauden ajan ja tietysti viimeistä kertaa kun piti mittaa arvot olivat liian matalat. 

Arvot piti olla yli kolme mutta viimeisellä kerralla ne olivat 2.8 

Tämän jälkeen labra päivystäjä juoksi kolmen tunnin välein huoneessamme nappaamassa purkillisen verta koska piti saada kolme hyvää arvoa peräkkäin meillä tietysti meni muutama hyvin ja viimeinen oli aina olle sallitun rajan. 

Pääsimme kotiin torstai iltana. 

Kaikki on mennnyt paremmin kuin hyvin. 

Vauva on tyytyväinen (Koputtaa puuta) 

Iso veljet ovat onnellisia ja äitikin saa nukkua öisin.. <3 

Ainiin Pojan pituus 50 cm

Paino 3725 grammaa <3 

...40+6...

Maanantai ja vielä yhtenä kappaleena.
Ei mitään merkkiä enää että mitään tapahtuisi.
Eilen oli 12h säännöllisiä ja kivuttomia supistuksia.
Yö meni puoli unessa ja sekin sen takia että reväytin yhden lihaksen selässäni eilen enkä pystynyt kääntämään kylkeä ja liikkuminen on aika hankalaa.
Nyt luovutan.
Loppuviikosta minulla kuitenkin on pinen pieni nyytti käsilläni.
Olisi ollu niiin kiva synnyttää sponttaanisti.
Noh nautitaan näistä viimeisistä päivistä.
Huomenna on neuvola josta sitten laitetaan lähete sairaalaan, ;( Huhhei ..

..40+5 innostusta..

Aamulla ne alkoi...
Kivuttomat mutta säännölliset supistukset.
Tässä niitä olen laskeskellut ja kyllä ne ovat säännöllisiä.
Odottelen vaan että muuttuisivat kivuliaimmiksi tai että vauva laskeutuisi edes alas päin.
Ruoka on tuloillaan jonka jälkeen käyn vesisateessa vähän kävelemässä ehkä ne muuttuisivat vähän..
Vauva kyllä liikkuu vatsassa kovin että en kyllä tiedä mitä tapahtuu.. Ehkä ne kohta loppuvat tai jotain. Katsotaan..
Esikoinen kuuli ihmettelyni ja sanoi "Äiti kyllä vauva tulee tänään". Toivotaan. :)

..Rv40+4 ...

Vielä yhdessä kasassa.
Muutama heikonlainen harjoitus supistus tullut tänään joten käyttöön otetaan kolme ässää ja uskalsin jopa kysyä jalkahierontaa akupisteiden painamiseksi jota sitten saan saunan jälkeen. Tässä tänään puhuttiin ystäväni kanssa vyöhyketerapiasta ja akupunktiosta synnytyksem käynnistämiseen.
Haluaisin kovasti tietää että onko kukaan kokeillut?
Itse kokeilin akupunktiota maidonnousun nopeuttamiseksi joka kyllä auttoi.
Esikoisen kanssa siis .. :)
Nonniin nyt lenkille koiran kanssa ja sitten saunaan. Aamu meni jo siivotessa joten se ässä on jo hoidettu . :)
Katsotaan auttaako.

..Rv 40+2 Terveisiä neuvolsta..

"Noh. Miten voit?"
Kuuluu tuttu kysymys neuvolaan asuessani.
"Ihan hyvin" vastaan kuten aina.
Painoa oli tullut lisää mutta sen aavistinkin kun olen lähi aikoina syönyt vähän enemmän ja useammin.
Raskauden alusta painoa on tullut 12kg.
Verenpaine oli 118/70
Hieman valkuaista virtsassa.
HB127
SF mitta 31/106
Vauva oli kiinnittinyt ja valmis syntymään.
Sydän 135+

Juu valmis syntymään.
Ketään ei kuitenkaan näy eikä kuulu..
Halusin että tämä raskaus loppuisi itsestään ettei tarvistsisi ruvetä käynnistelemäään.
Seuraavaksi neuvola täti kertoikin jotain jota en olisi halunnut tietää....

"Niin sullahan oli ne sokerit korkeat.. Näytäs sitä seuranta vihkoa. Jaa et ole kirjoittanut niitä ylös. Kuinkas korkeita sulla ne on ollut? Kirjoitas tähän seuranta vihkoon parin päivän seurannat koska ensi viikolla sinulla onkin yliaikais kontrolli. He ovat nyt aikaistaneet sen viikolle 41"
Siinä tuijotin suu auki häntä.
"Oikeesti?"
Olen kyllä vieläkin siinä uskossa että vauva syntyy viikoilla 41+1 keskiviikkona.
No viimeksikin yli aikaiskontrolliin jäin kuopuksen kanssa kun kalvot puhkaistiin.
Vähän pistää masentamaan kun oma kroppa on niiin ahne että ei halua luopua pikkuisesta.
Mä vaan tykkään hautoa mun lapsia ennen kun päästän ne tähän kylmään mailmaan.
No jotain positiivista tässä käynnissä oli että vauva on kiinnittynyt ja kaikki on hyvin.
Nyt vaan lenkkeilemään ja saunomaan ja harrastamaan seksia kun minähän en käynnistykseen mene!!!